Tarinani

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Rovaniemellä 1963 ja 1965. Asuimme Rantavitikalla Ilvespolulla. Olin hyväuninen, kertovat tätini, jotka kukin vuorollaan olivat minua ja vuotta myöhemmin syntynyttä sisartani hoitamassa. Elämä oli vaatimatonta. Kotoa opimme työn teon tärkeyden ja arvon, mitä olemme omassa perheessämmekin pitäneet tärkeänä.

Insuliinia pistämässä keikkavuorolla.

Lääketieteen opintojen aikana oli mahdollisuus työskennellä sekä hoitoapulaisen että sairaanhoitajan tehtävissä. Kontinkankaalla oli mukava työskennellä ja kivat työkaverit. Tärkeä vaihe lääkäriksi kasvamisen polulla. Myöhemmin työskentelin 2000-luvun alussa Kontinkankaan terveysasemalla väestövastuulääkärinä. Mukavia muistoja sekä työkavereista että kohdalleni osuneesta väestöalueesta.

Tornion talon rakentamisen aloitimme toukokuussa 1989. Valmistuin lääkäriksi ja aloitin työn Tornion terveyskeskuksessa.  Kova, mutta opettavainen vuosi. Isäntä lähti Lappiin kertausharjoituksiin elokuussa viikoksi ja oli sopinut lattianvalun paluuta seuraavalle maanantaille. Niinpä kulutin työpäivän jälkeen illat valua valmistellen. Onneksi naapurin Matti ja sukulaiset tulivat välistä avuksi niin, että valu toteutui suunnitelmien mukaan.

Leivontaa

Naapurustossa asui mukavaa väkeä ja opin muun muassa tekemään ruislimpun. Kuvassa sisareni Virpi osallistuu osaltaan leivontaan. Sonja tytär jo näkyvästi kasvamassa.

Entisöinti vei pari vuotta.

Harrastan puutöitä. Tämä lipasto on 1930-luvulta; osa isoisovanhempien häälahjakalustoa. Lipasto upeine heloineen oli maalattu tuhdilla lattiamaalilla, minkä irrottelu vei useamman kuukauden. Pläkkipeltiheloja putsailin käytetyillä kirurgisilla veitsillä päivystäessäni; aina ei ollut ruuhkaa 😊 Maali irtosi noin millin palasina. Helat käsittelin pronssimaalilla. Maalin kuivuttua työnsin helat kuumaan leivinuuniin. Pinta kovettui eikä ole 25 vuoden aikana yhtään lohkeillut.

Perhepotretti ehkä vuodelta 2002 mahdollisesti Syötteeltä. Tuohon aikaan lapset vielä hiihtivät. Väittelin vuonna 2007. Miekkaa hiottiin promootiossa, Pekka hikoilee tahkon kanssa.

Sisters Outila Moskovassa Heikki-serkun vieraina. Olemme menossa operettiin.

Yritän harrastaa liikuntaa. Hiihto on yksi mieluisimmista liikuntamuodoista. Tässä testailin uusia eräsuksia jäällä. Vaeltaminen on mukavaa. Toisessa otoksessa olin tätini kanssa Kiilopäällä ja muutama jokikin piti ylittää. Hieno reissu. Tapasimme samalla reissulla eksyneet nuoret naiset, jotka olivat heikosti varustautuneet erämaahan. Onneksi minä olin varustautunut liiankin hyvin, joten vajensin hiven reppuni kuormaa laittamalla sapuskaa kaikille.

Vastaan pihamme kivetyksistä, Pekka puolestaan kukkapenkeistä ja kasvimaista. Olen kivettänyt pihaamme noin 400 neliötä. Pohja on vankka, ei ole vuosien aikana elänyt, mutta vaatii vuosittaista huoltoa lähinnä sammaloitumisen hidastamiseksi- estää ei sammalta voi, sen olen myöntänyt. SoTe:n rakentamisen aikana on tullut mieleen, että toivottavasti se on yhtä vankalla pohjalla kuin pihakivetykseni.

Toinen innostukseni on ehdottomasti talonmaalaus eikä minua huimaa korkeilla paikoilla. Tässä maalaan, jälleen kerran, toista taloamme. Maalauksen teen mieluiten perustelineiltä. Kerran maalasin nosturilta ja aikaa meni siirtelyyn ja vaateriin asetellessa. Olen varsin tyytyväinen nykyiseen väriin ja tietysti yleisesti maalauksen lopputulokseen.

Olen ystäväni Ritvan suosituksesta lähtenyt Naisten maanpuolustusliiton toimintaan. Kursseilla irtautuu täydellisesti työasioista. Kasarmilla kun ei saa omia aivoja käyttää. Varsin vapauttava kokemus.

Selvisimme turvallisesti Islannin maaperän uumenissa. Laavalohkareita, vesipisaroita ja pimeyttä.

Vanhan viisauden mukaan ”Puutarhan hoito tekee onnelliseksi”. Meillä isäntä istuttaa ja emäntä yrittää pysyä rikkaruohojen peräsä.