Maailma muuttuu

Maailma muuttuu, niin myös sosiaali- ja terveyspalvelut. Pitääkin!

Sähköiset palvelut ovat olleet jo pitkään osa arkeamme, esimerkkinä nostan vaikkapa pankki- tai lipunvarauspalvelut. Paraikaa eläköityvät, tulevat seniorikansalaiset, ovat tehneet pääosan työurastaan digitalisoituvassa maailmassa. He ovat oikeastaan olleet ”aitiopaikalla kehittäjäasiakkaina” koko yhteiskunnan digitalisaatiossa. Tämä ei puheissa näy. Jatkossa sote-palveluverkoston monipuolistuessa voitaisiin vaikkapa pelillistämisen kautta tehdä sote-palveluiden perussisältö ymmärrettäväksi.

Pohjois-Pohjanmaa on pitkien etäisyyksien maakunta, minkä vuoksi sähköisten palveluiden kehittäminen nähtiin välttämättömäksi jo vuosituhannen alussa. Oulun yliopistolla väitöskirjaa tehdessäni seurasin Oulunkaaren kuntayhtymän valtakunnallisestikin merkittävää hanketta etävastaanotto-toiminnan kehittämiseksi alueellaan. Pohjoisen pioneeri-toimijat Olavi Timonen ja Kirsti Ylitalo-Katajisto tekivät ”raivaustyötä” asenteiden muuttamiseksi ja onnistuivat siinä. Itsekin osallistuin vetämäni hankkeen palavereihin yliopistolta käsin Lappiin ja kaikki toimi hyvin – vuonna 2005, yllätyin. 

Verkon kattavuus on tuosta ajasta parantunut, mikä on mahdollistanut palveluiden laajentamisen. Nyt löytyy jo runsaasti sähköisiä palveluita, esimerkkinä mm. Oulun Omahoito, Netti-RAS, Oulunkaaren monipuoliset digitaaliset palvelut. Terveys- ja sosiaalipalveluiden digitalisaatio ei todellakaan tarkoita niin isoa loikkaa kuin puheissa annetaan ymmärtää. Asukkaiden kannalta parasta on ollut OmaKanta ja sähköisen reseptin käyttöönotto. Sen seurauksena on koko maakunnassa aktivoiduttu sähköisten palveluiden kehittämisessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että ”uudet sähköiset palvelut täydentävät olemassa olevia palveluja, mutta eivät korvaa niitä” kuten mm Kallion peruspalvelukuntayhtymän internetsivuilla muistutetaan. Valtakunnallisesti kehitetään paraikaa Terveyskylä.fi sähköistä palvelualustaa, mistä löytyy jo nyt monenlaista ”taloa”, esimerkkinä Kivunhallintatalo. Kannattaa tutustua.

Omalla vastaanotollani käyvistä asiakkaista 80 prosenttia on yli 60 vuotiaita ja ajanvaraus näyttää toteutuvan lähes 100-prosenttisesti nettivarauksena. Yhä useampi on valmis käyttämään Kanta-palveluita ja myös haluaa. Sähköinen lääkemääräyksen uusimispyyntö ja käyntitekstien tarkastaminen alkaa olla tuttua yhä useammalle. Ammattislangin vuoksi kirjausten ymmärtäminen voi kuitenkin olla ajoittain vaikeaa. Kirjaamista ei lääkäri- ja hoitajakoulussa opeteta; oppi saadaan vasta työssä ja pääsääntöisesti mallioppisen kautta.  

Kirjaamisen kulttuuri ei juurikaan ole työurani aikana kehittynyt; ainoa muutos on ollut rakenteistaminen, mikä on käytännössä tarkoittanut väliotsikoiden käyttöönottoa ja diagnoosien kirjaamista. Tähän asiaan liittyen on syytä mainita itseäni jo pidempään hämmentäneen seikan; jo tehtyjen kirjausten oikaisu-vaateisiin suhtaudutaan torjuvasti. Totuus on kuitenkin se, että kirjaamiseen varattu aika on niukka ja osa lääkäreistä tekee kirjaukset päivän lopuksi. On pakko luottaa omiin rajallisiin muistiinpanoihin ja omaan käsitykseen käynnistä, mikä ei aina ole yhteneväinen potilaan käsityksen kanssa. Tällaisessa tilanteessa vaarantuu hoitosuhteen luottamus. Publilius Syrus on luottamukseen liittyen sanonut ”Se, joka kadottaa luottamuksen, ei voi enää kadottaa mitään muuta”. Hyvä hoitosuhde perustuu nimenomaan kahden osapuolen väliseen luottamukseen.

Aikomukseni on kirjoittaa blogissani myös potilastietojen kirjaamisesta ja siihen liittyviin kehittämistarpeisiin toivon kommentteja myös lukijoita. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *